Aikaisemmin, nuorena ja energisenä, en juonut teetä. Jos ei teetä, niin mitä muuta voisi juoda? Aivan, alkoholia. Joka kerta kun oli seurusteluilta, pöytä notkui laseja ja vilkasta keskustelua.
Kuitenkin ajan myötä alkoholi alkoi tuntua vastenmieliseltä, en enää nauttinut seurusteluilloista. Sen sijaan rakastuin teehen.
Joka aamu ensimmäinen tehtäväni on keittää vettä. Otan käteeni kourallisen vihreää teetä, laitan sen teevälineisiin, kaadan hieman kuumaa vettä kostuttaakseni ja liottakseni sitä. Muutaman minuutin kuluttua kaadan kiehuvaa vettä päälle ja se on valmista juotavaksi. Nostan teekupin huulilleni, otan siemauksen, ja suuni tuntuu virkistyneeltä. Juodessani muutaman kupin tunnen oloni selkeäksi ja virkistyneeksi. Jokainen ihohuokos ja hermo kehossani tuntuu äärimmäisen mukavalta, ikään kuin astuisin kukoistavaan kevääseen.
Tee on tullut seuralaisekseni, tuoden minulle rauhaa ja hyvän olon tunteen. Se ei ole enää pelkkä juoma, vaan hetki levollisuutta kiireisen päivän keskellä. Tuoksun, maun ja teen valmistamisen rituaalin avulla olen oppinut hidastamaan, nauttimaan nykyhetkestä ja löytämään rauhan kaaoksen keskeltä. Siitä on tullut päivittäinen rituaalini, joka tuo minulle iloa ja harmonian tunnetta.
Nyt kun muistelen noita vilkkaita juomailtoja, olen kiitollinen matkasta, joka johdatti minut teen pariin. Se on rikastuttanut elämääni tavoilla, joita en olisi voinut kuvitella. Joten nostan teekupin huulilleni ja arvostan sen tuomaa rauhaa ja tyyneyttä, ikään kuin jokainen siemaus veisi minut kukoistavaan kevääseen.